Pikavippi-toimiala Suomessa. Pikavippi ilmiönä ajassamme.

Pikavippilainsäädännön kiristäminen. Mennääkö ojasta allikkoon?

2011-12-06T10:24:00.003+02:00

Viime viikkoina olemme saaneet seurata vilkasta keskustelua siitä mitä ns. pikalainoille pitäisi tehdä. Erimielisyyttä näyttää riittävän lähes kaikesta mikä koskee kyseistä toimialaa. Vaikuttaisi siltä, ettei kovinkaan tarkkoja tutkimustuloksia ole olemassa.

Jonkinlainen yhteisymmärrys näyttäisi kuitenkin vallitsevan siitä, että pikaluotot ovat harvoin ylivelkaantuneen ainoita luottosopimuksia. Tästä päästään kätevästi kiistelemään muna vs. kana ilmiöstä, eli siitä kumpi oli ensin. Onko ylivelkaantuminen ensin otettujen euromääräisesti suurempien (mutta alhaisella vuosikorolla varustettujen) kulutusluottojen syy? Vai ovatko korkeakorkoiset, mutta euromäärisesti pienet vipit sittenkin syyllisiä ylivelkaantumiseen? On ainakin julkisuudessa väitetty, että pienlainoja otetaan kun ei selvitä noiden ensin otettujen kulutusluottojen takaisinmaksusta.

Tällä viikolla julkaistiin erään johtavan talouslehden verkkosivuilla oikeusministerin haastattelu. Artikkelissa väläytettiin yhtenä ratkaisumallina pienten kertaluottojen kieltämistä. Luit aivan oikein. Ylivelkaantumisongelman ratkaisuksi ehdotetaan pienten lainojen kieltämistä. Voisi luulla että ylivelkaantuminen johtuisi siitä, että lainanhakijoille on myönnetty liian suuria lainoja?

Pikavippi-ala on ehdottanut ratkaisuksi ns. positiivisen luottorekisterin perustamista. Luotonantajat voisivat tarkistaa tuosta rekisteristä mitä lainoja lainanhakijalla on. On varmasti aivan totta, että tuollainen rekisteri olisi oiva apu ylivelkaantumiskierteen rajoittamisessa, mutta yksityisyysasiat painavat toisessa vaakakupissa. Veikkaan ettei tuollaista rekisteriä perusteta.

Oma ratkaisuehdotukseni onkin, että luotonantajat velvoitetaan tiedustelemaan luotonhakijalta tämän lainatilannetta jokaisen myönnetyn lainan yhteydessä. Samalla pitäisi merkittävästi kiristää rangaistuksia, jotka voi saada väärien tietojen antamisesta. Tämä kuvio pakottaisi pikalaina-alan yrityksiä ottamaan kantaa pikaluoton hakijan maksukykyyn pienimpienkin vippien yhteydessä. Yksityisyydensuojan kannalta arveluttavan positiivisen luottorekisterin perustamiselta vältyttäisiin ja suurempi rikosoikeudellinen vastuu ohjaisi luotonhakijoita ilmoittamaan muiden lainojensa tiedot rehellisesti.

Pikavippifirmojen rekisteröinti ei ole turhaa – kuluttajat saavat aitoa lisäturvaa

2010-12-25T23:10:00.003+02:00

Pikalainayritysten rekisteröinti Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on alkanut ja on ilahduttavaa todeta, että ainakin päällepäin näyttää siltä, että tästä on aitoa lisäarvoa myös kuluttajille, eli pikaluottojen ottajille.

Aluehallintoviraston Internet-sivuilta käy ilmi, että virasto tarkastaa ennen rekisteri-ilmoituksen hyväksymistä muun muassa seuraavat asiat.

1) Pienlainayrityksen vastuuhenkilöiden luotettavuuden.
2) Vippifirman vastuuhenkilöiden riittävän osaamistason luottotoimintaan liittyen.

Luotettavuuden aluehallintovirasto tarkastaa hankkimalla pikavippifirman vastuuhenkilöiden rekisteritiedot liiketoimintakielto-, rikos- ja sakkorekistereistä.

Luottotoiminnan tuntemusta arvioidaan muun muassa pikalainayrityksen vastuuhenkilöiden koulutustason ja työkokemuksen perusteella.

Näistä kriteereistä tämä jälkimmäinen, eli riittävä luottotoiminnan tuntemus lienee sellainen kohta, joka on abstraktimpi ja samalla se on asia, joka saattaa muodostua ongelmalliseksi useille nykyisille pikaluottojen tarjoajille. Riittävänä koulutustaustana pidettäneen Kauppatieteiden maisterin tutkintoa. KTM on tietysti yleinen yritysjohtajien koulutustaso, mutta kun pienlaina-alaa käsitelleiden TV-ohjelmien mukaan suuri osa alan yrittäjistä on esimerkiksi entisiä rakennusalan yrittäjiä, voi hyvinkin olla, ettei tutkintoja löydykään takataskusta. Pankkialan työkokemustakaan tuskin löytyy useimmista vippifirmoista.

Entisiä pankkien rahoituspäälliköitä tai rahoitusasiantuntijoita tavoitellaan todennäköisesti tällä hetkellä pikavippiyritysten vastuuhenkilöiksi, jotta rekisteröinti saadaan tehtyä.

Media ihmettelee pikavippilainsäädännön tehottomuutta

2010-07-23T22:32:00.001+03:00

Aiemmin tässä kuussa saimme lukea, etteivät vuoden alussa voimaan tulleet pikalainojen myöntämiseen vaikuttavat lakimuutokset ole toimineet pikaluottokriitikoiden toivomalla tavalla. Kuluttajaliitto voivottelee, ettei pienlainojen ottaminen ole vähentynyt.

Lehdistössä uuden lainsäädännön pääkohdiksi on mainittu lähinnä seuraavat asiat:

Vippien markkinoinnissa pitää ilmoittaa todellinen vuosikorko.

Lainasummaa ei saa siirtää pikavipinottajan tilille klo 23-07 välisenä aikana.

Asiakkaan henkilöllisyys on varmistettava esimerkiksi vahvalla sähköisellä tunnistuksella.

Kuluttajaliiton tulisi ymmärtää lainsäädännön olevan julkisen painostuksen ja niin kutsutun populismin tulos. Eduskunta ja hallitus pesivät sen kautta kätensä pikalainaongelmasta. Jo lain astuessa voimaan oli selvää, ettei sitä ole mitään apua ylivelkaantumisen estämisessä.

Käydäänpä pääkohdat yksitellen läpi.

Todellinen vuosikorko ja pikavippi.

Todellinen vuosikorko on tärkeä lähinnä sensaatiohakuiselle medialle, joka pääsee herkuttelemaan korkeilla prosenttiluvuilla. Pikaluotot ovat lainanottajan kannalta harvinaisen selkeitä tuotteita. Pienlainaa otettaessa on selvästi tiedossa sekä takaisinmaksettava summa että takaisinmaksupäivä. Vipit poikkeavat täten pankkien myöntämistä lainoista, joiden kohdalla takaisinmaksettava summa on harvoin tarkkaan tiedossa. Vai tiesitkö sinä asuntolainaasi ottaessasi mitkä lainan euromääräiset kulut tulevat olemaan?

Pikalainaa vain klo 23-07.

Yöllä tilattuja pikavippejä on julkisuudessa pidetty isona ongelmana, vaikka pikalainafirmat ovat useaan otteeseen todenneet, ettei pikaluotoille juuri ole kysyntää öisin. Se että Kuluttajaliitto nyt toteaa, etteivät pienlainojen ongelmat ole vähentyneet todistanee tavallaan vippifirmojen olleen oikeassa tässä asiassa.

Henkilöllisyyden varmistaminen.

On tietysti pikavipin myöntäjän intresseissä varmistaa kenelle rahat ovat menossa. Muuten tähän pätee samat asiat kuin tuohon yölliseen lainauskieltoonkin.

Ylen haastattelussa Kuluttajaliiton edustaja vaati pikalainojen kieltämistä sillä perusteella, että niiden ottajat ovat ”kaikkien tilastojen perusteella ihmisiä, joilla on velkoja jo muutenkin, ja jotka eivät veloistaan muutenkaan selviä.” Tuo on melko outo perustelu kun sitä tarkemmin miettii. Lausehan sisältää selvän viestin siitä, että ylivelkaantuminen johtuu ihan muista lainoista kuin pikaluotoista. Miksi pienlainat pitäisi kieltää kun muut lainat aiheuttavat ylivelkaantumisen? Kuluttajaliiton kannattaisi suunnata katseensa pankkien myöntämiin ylisuuriin asuntolainoihin ja kulutusluottoihin.

Luottokortti vai pikalaina?

2008-09-02T00:11:00.004+03:00

Suomen suurin päivälehti kirjoittaa Luottokorttien käsittelymaksujen jatkossa ehkä siirtyvän kuluttajan maksettaviksi. Tällä hetkellä kuluista vastaa kauppias, joka hyväksyy luottokortin maksuvälineenä. Lehden mukaan nämä korttien käsittelymaksut voivat nousta jopa neljään prosenttiin luotto-ostoksen summasta. Jatkossa siis 100 euron luottokorttiostoksesta saattaa joutua maksamaan 104 euroa, 4 euron mennessä suoraan luottokorttiyhtiölle.

Muutos on tervetullut koska se asettaa luottokorttien ja pikavippien kulut vertailukelpoisempaan tilaan.

100 euron pikalainasta on tyypillisesti maksettava noin 20 euron kulut. Nyt ehdotetun muutoksen jälkeen 100 euron luottokorttiostoksesta olisi maksettava 104 euroa. Äkkiseltään kortilla näyttäisi edelleen olevan selvähkö etulyöntiasema pikaluottoon verrattuna. Kun luottokortin kuluihin kuitenkin lisätään luoton korko sekä tyypilliset avausmaksut ja vuosimaksut ollaan nopeasti tilanteessa, jossa pienlaina on korttia edullisempi lainamuoto, mikäli luottoa tarvitsee vain muutaman kerran vuodessa.

Kertaluottoa edustavan vipin ja jatkuvaa luottoa edustavan luottokortin kulujen vertaaminen ei kuitenkaan ole mielekästä, sillä ne ovat hyvin erityyppisiä tuotteita. Tästä huolimatta kuluttaja saattaa jossain tilanteessa valita näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Kertaluottojen (kuten pikavippi) ehdoton etu on kuitenkin, että kuluttajan on helppo seurata oma velkatilannettaan koska maksuerät ja ajat ovat jo lainanottohetkellä selvästi tiedossa. Jatkuvien luottojen kohdalla velkasaldo saattaa kasvaa huomaamattomasti, jollei kortin tilannetta seuraa esimerkiksi verkkopankin kautta. Lisäksi korttiluotolla ostamisen helppous on omiaan aiheuttamaan ylivelkaantumista koska kuluttaja ei huomaa rahojen hupenemista kuten setelirahalla ostettaessa.

Pikavipit Karjalainen-lehdessä

2008-05-29T00:46:00.003+03:00

Karjalainen-lehti uutisoi äskettäin, että suurin osa käräjäoikeuksien velkariidoista liittyy pikavippeihin. Termi riita lienee siinä mielessä harhaanjohtava, että kyseiset jutut ovat kai kaikki kansliapäätöksiä?

Lehden jutussa pikalainojen koron sanotaan olevan satoja, jopa tuhansia prosentteja vaikka todellisuudessa pikaluotot ovat yleensä korottomia, niistä peritään jonkinlainen toimitusmaksu tai vastaava.

Karjalainen ehdottaa ongelmien ratkaisuksi pienlainojen myöntämisen kieltämistä öisin. Juttua lukiessa tulee mieleen onko toimittaja käynyt yhdenkään vippifirman kotisivulla? Tätä blogikirjoitusta varten kävin taas läpi useamman pikavippiyrityksen nettisivut. Yksikään näistä ei myönnä pikalainaa öisin. Siis jos ei nytkään myönnetä pikaluottoa öisin niin miten sen kieltäminen vaikuttaisi mihinkään?

En tunne asiaa tarkemmin, mutta uskallan arvata että pienlainoista aiheutuvat maksuhäiriömerkinnät keskittyvät tietyille ihmisille. Eli vippiä on otettu useammalta firmalta.

Tähän useamman päällekkäisen pikavipin ottamiseen puuttuminen on se oikea kestävä ratkaisu joka rajoittaa maksuhäiriöiden määrää. Suomen lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Nykyään erinäköisiä lainoja saa kymmeniltä eri yrityksiltä, lainsäädäntömme elää vielä sitä aikakautta jolloin lainoja myönsi vain pari hassua pankkia. Tarpeeksi härski lainanottaja ehtinee vääriä tietoja omista veloistaan ilmoittamalla haalia itselleen hurjan lainapotin ennen kuin maksuhäiriö rapsahtaa. Tuohon ongelmaan saa joku viisaampi keksiä ratkaisun, mutta velallisen epärehellisyyttä koskevan lainsäädännön kiristäminen olisi varmasti yksi keino.

Loppuisi varmaan monelta ylimääräisten pikavippien ja muiden luottojen haaliminen, jos tarkoituksellisesta ylivelkaantumisesta joutuisi herkemmin vankilaan.

Pikavipit, A-Studio ja tutkintapyyntö

2008-01-26T23:31:00.001+02:00

Tällä viikolla saimme kuulla Ylen A-Studio ohjelman tehneen tutkintapyynnön pikavippien hinnoittelusta. A-Studio haluaa tietää täyttääkö pikalainojen hinnoittelu rikoslaissa mainitun koronkiskonnan tunnusmerkistön. Pikavippi-yritysten pomoja tilanne varmasti jännittää.

Juridiselta kannalta tilanne on mielenkiintoinen koska ketään ei Suomessa ole tietääkseni tuomittu koronkiskonnasta liiketoiminnassa. Tässä tapauksessahan A-Studio käytännössä syyttää koko pikaluotto-toimialaa koronkiskonnasta.

Pienlainathan ovat käytännössä korottomia lainoja, eli ainoa kulu on toimitusmaksu tai vastaava könttäsumma. Jos nimelliskorkoa ei ole, ei sitä myöskään voi pitää kohtuuttoman suurena. Kyse onkin siten toimitusmaksun kohtuullisuudesta. Pikavippien toimitusmaksut ovat ymmärtääkseni yleensä alhaisempia kuin pankkilainojen toimitusmaksut. On todella vaikea nähdä, että ketään voitaisiin tuomita koronkiskonnasta, jos kyse on lainatuotteesta, josta ei peritä lainkaan nimelliskorkoa ja jonka toimitusmaksu on alhaisempi kuin pankeilla.

Mielenkiintoista nähdä miten pikalainojen tarjoajien käy.

A-Studion toimintatapa antaa sellaisen kuvan etteivät toimittajat itse usko asiaansa tässä pikaluotto-kysymyksessä. A-Studion olisi pitänyt suoraan nostaa kanne, eikä tehdä mitään tutkintapyyntöä. Tutkintapyyntö on toimittajille täysin riskitön ratkaisu. Jos se menee läpi, A-Studio voi ottaa kaiken kunnian itselleen, mikäli se taas tulee bumerangina takaisin, voivat toimittajat halutessaan kääntää asian poliisin vastuulle ja vihjata poliisin tehneen virheen. Ainoa oikea tapa olisi ollut itse nostaa kanne ja sitä kautta kantaa se riski, että mikäli tappio tulee niin toimittajien olisi maksettava pienlaina-yritysten oikeudenkäyntikulut.

Nyt me kaikki veronmaksajat kannamme kustannukset. Rahojamme menee sekä poliisin esitutkintaan että potentiaalisiin korvauksiin pikavippi-yrityksille, mikäli juttu kaatuu oikeudessa.

Pankkipomo kritisoi pikavippejä

2008-01-13T22:04:00.000+02:00

Turun Sanomissa oli nyt lauantaina (12.1.2008) kirjoitus, jossa erään Suomessa toimivan pankkikonsernin varakonsernijohtaja kritisoi pikalainoja.

Lehtihaastattelu sisälsi muutamia pointteja, jotka kuulostavat rahoitusalan asiantuntijan korviin siinä määrin oudoilta, että ajattelin näin lyhyesti kommentoida niitä.

Pankit eivät koe pikavippaajia kilpailijoina, sillä yksikään pankki ei pyri olemaan tällaisten pikavippien tarjoaja.

En ollut uskoa silmiäni lukiessani tuota lausetta, koska kiistämätön fakta on se, että kyseisen pankkikonsernin rahoitusyhtiöllä on lainapalvelu, jonka markkinoinnissa käytetään sanoja pikavippi ja pikalaina (suora sitaatti tuon pankin rahoitusyhtiön lainapalvelun nettisivuilta: xxx on todellinen pikalaina. Saat luottopäätöksen jopa 2 minuutissa hakemuksen jättämisestä).

Pankin osakkeenomistajana olisinkin pettynyt, jollei sen rahoitusyhtiö olisi lähtenyt mukaan pikalainabisnekseen, koska pankin on pyrittävä täyttämään kaikki segmentit joita rahoitusmarkkinoilta löytyy, muutenhan se jättää tuottomahdollisuuksia käyttämättä.

Rahan tarjoaminen ja kysyminen tapahtuu hetkenä, jolloin asiakas ei ole välttämättä parhaassa päätöksentekotilanteessa.

Tuo taas hyvä pointti varakonsernijohtajalta, mutta valitettavasti pankin omaa nimeä kantavan rahoitusyhtiön lainapalvelu mainostaa omilla nettisivuillaan seuraavasti: Pikalainan hakeminen on nopeaa ja helppoa. Automaattisen luottopäätöksen voit saada klo 05.00 – 22.30 välisenä aikana.

Ei taida yksikään toinen pikaluottopalvelu palvella asiakkaitaan päivittäin noin monena tuntina?

Ollaan rajoilla, jolloin toiminta muuttuu koronkiskonnaksi.

Alhaiset kustannukset ovat varmasti kaikkien etu. Jos kuitenkin vertailemme kustannuksia euroissa, taitavat tämän pankin rahoitusyhtiön lainapalvelun lainat olla markkinoiden kalleimpia pienlainoja. Nopean tarkistuksen perusteella markkinoiden edullisimpien pikalainojen lainakulut ovat tyypillisesti 15-30 euroa per pikavippi.

Kokeilin pankin rahoitusyhtiön lainapalvelun lainalaskuria, valitsin pienimmän mahdollisen lainasumman ja lyhyimmän mahdollisen maksuajan tuolle lainasummalle, eli euroissa mitattuna sen kaikkein edullisimman pikalainan. Pikaluoton kulut olivat 115 euroa. Voidaan siis todeta pankin pienlainapalvelun edullisimman lainatuotteen (euroissa mitattuna) olevan noin 3-4 kertaa muiden pikalainapalveluiden edullisimpia (euroissa mitattuna) pikavippejä kalliimpi!

Toivottavasti kommenttini eivät aiheuta kenessäkään kovin suurta kiukkua. Asioita on helppo katsella monesta eri näkökulmasta ja varmasti pankin varakonsernijohtaja on monessa asiassa oikeilla jäljillä. Tässä tapauksessa näen kuitenkin merkittävän ristiriidan hänen lausuntojensa ja pankin nimeä kantavan rahoitusyhtiön tuotteiden välillä.

Oikeusministeriön työryhmä

2007-10-23T17:35:00.000+03:00

Oikeusministeriö on päättänyt perustaa työryhmän valmistelemaan pikavippi-lainsäädäntöä. Työryhmän tavoitteet on esitelty jo nyt joten niitä on helppo kommentoida.

1. Pikalainan ottaminen toisen nimissä estettävä.

Rikollisuutta ei koskaan pysty kokonaan estämään ja sitä esiintyy myös silloin kun sopimukset tehdään perinteisesti kasvokkain. Kännykällä voi nykyään maksaa pizzan ja tilata tavaraa postimyynnistä sekä tehdä kalliita "ikuisesti" jatkuvia tilauksia soittoäänistä ja multimediasta. Nuo kaikki ovat ns pikavippipetosta helpompia toteuttaa ja kaksi jälkimmäistä saattavat aiheuttaa huomattavasti suurempaa taloudellista vahinkoa. Tärkeintä on että rikolliset saadaan kiinni ja edesvastuuseen teoistaan. Toisin kuin monet ehkä luulevat niin Suomessa ei ole sellaista lainsäädäntöä, joka estäisi poliisia saamasta tietoa pankkitilin omistajasta. Näin ollen poliisi saa helposti tiedon siitä kenen tilille rahat ovat menneet ja tekijä jää varmasti kiinni. Täten pikaluoton ottaminen toisen tiedoilla omalle tilille tietänee varmaa tuomiota. Lisäksi pelkkä petoksen yrittäminenkin on rangaistavaa, joten linnareissu saattaa olla edessä vaikka ei olisi onnistunut saamaan rahoja tililleen.

Tiesittekö muuten että EU:n alueella tehtiin yli miljardin euron arvosta luottokorttihuijauksia viime vuonna? Siinä olisi todellinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi todella tarvittaisiin työryhmä. Nämä pienlainapetokset ovat aivan mitätön juttu näiden luottokorttipetosten rinnalla.

2. Pikavipin todellinen vuosikorko on ilmoitettava.

Kävin tuossa nopeasti tarkastamassa joidenkin pikalaina-yritysten nettisivut. Käytännössä kaikki yritykset ilmoittivat selvästi myös vuosikorot. Tämän asian käsitteleminen työryhmässä vaikuttaisi siis olevan täysin turhaa. Taustalla saattaakin olla se, että tämä on ehkä ainoa asia jossa päästään konkreettiseen tulokseen. Työryhmä tekee vuosikoron ilmoittamisesta pakollista ja oikeusministeri (kuka se sitten onkaan kun laki saadaan voimaan) pääsee "helppoheikkinä" selittämään kuinka hän pisti nyt asiat järjestykseen, vaikka asia oli hoidossa jo ennestään.

3. Työryhmä ottaa kantaa pikaluottojen hintatasoon.

Tässä asiassa tuskin saadaan aikaan mitään konkreettista. Hintatasoa voidaan oikeastaan verrata vain eri pienlainojen kesken, koska pankeilla ei ole vastaavia tuotteita ja pankkien pienimmätkin lainat ovat euroissa mitattuna yleensä selvästi pikavippejä kalliimpia, tosin niiden takaisinmaksuaika on yleensä vähintään 6 kuukautta.

4. Saako alkuperäistä korkoa periä edelleen jos takaisinmaksu viivästyy?

Tämä on minulle vieras juttu. Olen luullut, että korko on aina Suomessa eräpäivän jälkeen automaattisesti normaali viivästyskorko. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole välttämättä näin ja tässä on ehkä tarkennuksen paikka. Luotonannossa tulisi lähteä siitä että luoton kokonaiskustannus eräpäivään mennessä kattaa luotonantajan kustannukset ja riskin. Siksi eräpäivän jälkeen ei ole syytä periä muuta kuin normaalia viivästyskorkoa ja tämä pitäisi päteä nähdäkseni myös pikalainoihin. Perintätoimiston muut oheismaksut ovat sitten asia erikseen.

Pankki huolissaan asiakkaistaan

2007-09-25T21:06:00.000+03:00

Käteeni sattui erään Suomessa toimivan pankin asiakaslehden uusin numero. Lehden kannessa pankki julistaa pikavipin ottamisen olevan virhe. On todella liikuttavaa huomata kuinka kapitalismin tyyssija, kaupallinen pankki, varoittaa asiakkaitaan ottamasta lainaa!

Vakavasti puhuen, tuo artikkeli on todellinen tekopyhyyden malliesimerkki. Pankki kyllä aliarvioi asiakkaitaan, jos he uskovat etteivät lukijat ymmärrä mistä todella on kyse. Ilmeisesti pankit ovat menettäneet entistä enemmän asiakkaita muille luotonantajille. Mitään muuta motiiviahan ei voi olla siihen, että oman asiakaslehden etusivulla arvostellaan muiden myöntämiä lainoja.

Artikkelin yhteydessä mainostetaan pankin omaa kulutusluottoa, esimerkkinä käytetään 5000 euron kulutusluottoa ja muutaman vuoden maksuaikaa. Tämä antaakin hyvän mahdollisuuden testata ovatko pikalainoja kritisoitaessa käytettävät argumentit vedenpitäviä. Ajatellaan tilannetta jossa henkilön rahat ovat loppu ja palkkapäivä on neljän päivän kuluttua. Vaihtoehdot ovat siis 100 euron pikavippi ja 5000 euron kulutusluotto. 100 euron pikalaina maksetaan takaisin noin 125 euron laskulla, kulut ovat siis noin 25 euroa. 5000 euron kulutusluottoa maksetaan takaisin noin 6300 euroa (jos laina-aika on noin 3 vuotta), kulut ovat siis noin 1300 euroa. Kumpi olikaan se järkevämpi vaihtoehto?

Jään innolla odottamaan asiakaslehden seuraavaa numeroa. Siinä varmasti jatketaan valistuslinjalla ja kritisoidaan vuorostaan luottokortteja. Luottokortithan aiheuttavat, lukumääräisesti vuositasolla, ehkäpä noin 15-20 kertaa enemmän maksuhäiriömerkintöjä kuin pikavipit. Ai niin, pankithan itse markkinoivat näitä luottokortteja. Taitaa sellainen artikkeli siis jäädä julkaisematta.

Pikavipit ja maksuhäiriömerkinnät

2007-07-14T13:30:00.000+03:00

Suomen Asiakastieto julkaisi äskettäin puolivuotisraporttinsa koskien maksuhäiriömerkintöjen määrää Asiakastiedon ylläpitämässä luottotietorekisterissä. Raportin mukaan maksuhäiriömerkintöjen määrä kasvoi alkuvuonna 20,8 %. Tässä vaiheessa monien pikavippejä vastustavien sormet varmasti syyhyävät, koska nyt näyttäisi taas olevan mahdollisuus haukkua pikavippejä tämän aiheuttajiksi.

Pikavippien vastustajat joutuvat kuitenkin pettymään, koska Asiakastieto toteaa selvästi että pikavippien osuus maksuhäiriömerkinnöistä on hyvin pieni. Maksuhäiriöiden kasvun takana ovatkin isommat kulutusluotot, luottokortit ja matkapuhelinlaskut.

Rahanlainaamisen sisäistä dynamiikkaa ymmärtävälle tämä ei voi olla mikään yllätys. On selvää, että henkilö jonka käteen jäävä tulo on pieni, selviää helpommin lainasummaltaan vähäisen pikavipin takaisinmaksusta kuin pankkien myöntämien ylisuurten kulutusluottojen maksusta. Lisäksi kilpailu luottokorttimarkkinoilla on johtanut tilanteeseen, jossa asiakkaille tarjotut luottorajat ovat nousseet epärealistisiksi.

On mielenkiintoista seurata tullaanko pankkien vastuuta peräämään tilanteessa jossa on ilmiselvää, että pankkien holtiton luotonanto on johtanut monien ihmisten ylivelkaantumiseen. Moni maksuhäiriömerkintä olisi alkuvuonnakin jäänyt syntymättä, jos lainanottaja olisi pankin suositteleman kokonaiskustannuksiltaan päätä huimaavan kulutusluoton sijasta ottanut euromääräisiltä kustannuksiltaan kohtuuhintaisemman pikavipin. Vastuu on myös niillä tahoilla jotka pyrkivät luomaan pankeille erikoisasemaa rahoitusmarkkinoilla. Pankit eivät ansaitse erikoisasemaa muihin luotonantajiin nähden, koska historia on osittanut etteivät pankit kykene tai halua tehokkaasti estää asiakkaidensa ylivelkaantumista.

Pikavipit ja ns. tekstiviestirahastus

2007-07-02T19:42:00.000+03:00

Lueskelen välillä Suomi24 Pikavipit-keskustelupalstaa. Palstalla on usein tapana syyllistää pienlainayrityksiä tekstiviestirahastuksesta kun hakija ei ole saanutkaan lainaa. Vaikka totuuden eri yritysten toimintatavoista tietävät vain yritykset itse, haluan hiukan spekuloida.

Pikaisen tarkistuksen perusteella tekstiviestin yleisin hinta on ehkäpä noin 1,9 euroa kpl. Antaako tällainen hinta mahdollisuuden tekstiviestirahastuksen, jos lähdetään siitä että lainanhakija tyytyy kohtaloonsa saatuaan kielteisen luottopäätöksen (lähettää siis vain yhden tekstiviestin)?

1,9 eurosta merkittävän osan vienee se puhelinoperaattori, jonka palvelunumerosta on kyse. Onko puhelinoperaattorin osuus 20 %. 30 % vai 40 %? En tiedä, mutta merkittävä se on joka tapauksessa. Tämän päälle tulevat kustannukset niistä tarkistuksista jotka pienlainayritys joutuu tekemään. Ensimmäisinä tulevat mieleen luottotiedot ja puhelinliittymän omistajatiedot. Näidenkin hinnat ovat arvailujen varassa, mutta voidaan varmuudella todeta, että pienlainayrityksen voitto per saapunut tekstiviesti jää reilusti alle 1 euroon. Toisaalta yritys joka ei lainkaan tee näitä tarkistuksia, vaan ainoastaan vastaanottaa viestejä saattaa tienata yli euron.

Spekulointia voi jatkaa olettamalla lisäksi, että sama lainanhakija tuskin lyö päätään seinään yhden ja saman firman kanssa kovin pitkään. Joten tällä teoreettisella tekstiviestirahastuksella saatavat tulot hyytyvät varmasti melko pian.

Mistä lainanhakija sitten tunnistaa yrityksen joka saattaa harrastaa tekstiviestirahastusta? Ei mistään on yksi vastaus. Loogisen päättelyn avulla voi kuitenkin ehkä päästä jäljille. Katsokaa yrityksen osoitetta! Jos yritys ei ilmoita katuosoitettaan, vaan osoitteena on pelkkä Postiluukku, on tekstiviestituloihin pohjautuva bisnes ainakin teoriassa mahdollinen.

Jos yritys ilmoittaa katuosoitteensa ja tuo huoneisto on liikehuoneisto, uskaltaisin väittää ettei yrityksen toiminta voi perustua tekstiviestitulojen keräämiseen. Miksikö? Pelkät tekstiviestitulot eivät välttämättä riitä edes liikehuoneiston vuokraan ja toisaalta, miksi vuokrata liikehuoneisto, jos toiminta on pelkkää tekstiviestien vastaanottamista? Sen voi tehdä yhtä hyvin kotoa.

Olenkohan oikeilla jäljillä?

Pikaluotot alkavat kiinnostaa pankkeja

2007-06-26T19:32:00.000+03:00

Satuin tässä eräänä päivänä lukemaan erään pohjoismaisen finanssikonsernin (lue pankin) kotisivua. Heidän pikaluottopalvelunsa lupaa lainapäätöksen parissa minuutissa ja muutenkin kotisivun markkinointisanoma vastaa hyvin pitkälle näiden tekstiviestillä haettavien lainojen vastaavaa. Mielenkiintoista oli se että kyseisen palvelun aukioloajat, jolloin lainapäätöksiä tehdään, ovat pidemmät kuin näillä ns. pikavippifirmoilla. Tämä on kiinnostavaa koska myöhäiset aukioloajat lisäävät kuluttaja-asiamiehen mukaan harkitsematonta luotonottoa.

Päätin kysyä pankin virallista kantaa asiaan ja lähetin sähköpostia pankkikonsernin rahoitusyhtiön johdolle. Parin päivän päästä sainkin vastauksen rahoitusyhtiön juristilta.

Vastaus oli ystävällinen ja selvästikin ajatuksella (kieli keskellä suuta) laadittu. Vastauksessa oli myös paljon hyviä pointteja, jotka varmasti pitävät paikkaansa. Kiinnitin kuitenkin erityisesti huomioni siihen, että juristin mukaan pankin rahoitusyhtiön pikaluottojen ottajat eroavat asiakasryhmänä tekstiviestillä tilattavien pikavippien käyttäjistä ja siksi pankkien rahoitusyhtiöt voivat myöntää pikaluottoja hyvin myöhään illalla. Pitäisikö tämä tulkita niin, että pankin rahoitusyhtiö on sitä mieltä, että heidän asiakkaansa kyllä hallitsevat lainanoton vielä Kymmenen Uutisten jälkeenkin, mutta he jotka hakevat hieman pienempää lainaa pikavippiyritykseltä eivät sitä tee. Jos olisin pikalainojen käyttäjä, loukkaantuisin moisista puheista.

Pikalainat ja todellinen vuosikorko

2007-06-19T17:56:00.000+03:00

Todellista vuosikorkoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi lyhyiden lainojen kustannusten mittarina. Tästä kertoo jo sekin, että lainsäätäjä on määritellyt ettei alle kolmen kuukauden mittaisen laina-ajan yhteydessä tarvitse ilmoittaa todellista vuosikorkoa. Todellinen vuosikorko on käypä työkalu silloin kun kun halutaan verrata esimerkiksi kahden ja kolmen vuoden laina-aikoja keskenään.

Eräät kansanedustajat ovat lausunnoillaan osoittaneet etteivät he ymmärrä sitä, ettei laina-ajaltaan hyvin eripituisia lainoja pitäisi verrata keskenään todellisen vuosikoron kautta. Ei ainakaan jollei tarkoitushakuisesti haluta viedä keskustelua johonkin tiettyyn suuntaan.

Kaikkein reiluin tapa verrata eripituisten lainojen kustannuksia on ns. kokonaiskorko, se kertoo lainanhakijalle luoton kokonaiskustannuksen. Tyypillisen 100 euron pikalainan kokonaiskorko on 23-25 %. Vastaavasti keskiverto asuntolainan kokonaiskorko on helposti jopa yli 50 %. Minkäänlaista arviota asuntolainan kokonaiskorosta ei kuitenkaan kerrota asuntolainan ottajalle, korkoprosentti on yksinkertaisesti epämiellyttävän suuri pankkien kannalta, jotka pyrkivät esiintymään kohtuullisen koron ritareina.

Pikalainayhtiöiden lainojen kokonaiskorkotaso ei siis ole ratkaisevasti muiden luotonantajien lainoja korkeampi, vertailukohdasta riippuen se on jopa muuntyyppisiä lainoja alhaisempi.

Pikavippi-lainan perimmäinen tarkoitus

2007-06-18T21:17:00.001+03:00

Tekstiviestitse tai muulla etäviestimellä haettavat ns. pikavipit ovat herättäneet reilusti huomiota viime vuosina. Julkisuus on ollut enimmäkseen negatiivista. Voidaan perustellusti kysyä onko tämä negatiivinen julkisuus perustunut faktoihin ja rehelliseen tiedonvälitykseen?

Pikavipit ovat varteenotettava vaihtoehto tilapäiseen rahapulaan. Painotan tässä sanaa tilapäinen. On selvää ettei mitään lainaa kannata ottaa jos lainasta ei pysty selviytymään, tämä pätee yhtä lailla pikavippiin kuin pankkilainaankin.

Julkinen keskustelu on sikäli mielenkiintoista että kaupalliset pankit saavat usein esiintyä "puolueettomina" asiantuntijoina kun käsitellään liiketoimintaa jossa pankeilla on selvät omat intressit. Pankkien intressissä on pyrkiä vaikeuttamaan pikavippiyritysten (ja muidenkin pankkialan ulkopuolisten rahanlainaajien) liiketoimintaa.
Syy tähän on selvä: Pankit pelkäävät kilpailua!
Pankit eivät halua että kuluttajille tulee tarjolle uusia innovatiivisia tuotteita jotka vievät heiltä markkinaosuuksia. Pankit haluavat edelleen tarjota ylihintaisia ja ylisuuria kulutusluottojaan joiden kokonaiskustannukset ovat suuret. Pieneen rahantarpeeseen ns. pikavipit ovat huomattavasti edullisempi vaihtoehto! Etkö usko? Soita pankkiisi ja kysy pienintä lainaa jonka pankki on valmis sinulle myöntämään ja vertaa sen euromääräisiä kokonaiskustannuksia pikavippeihin.

Voidaan yksiselitteisesti todeta että pikavipit tarjoavat erittäin varteenotettavan ja kohtuuhintaisen lääkkeen lyhytaikaiseen epäsäännölliseen rahapulaan.