esmaspäev, 13. oktoober 2014

Pikavippifirmojen rekisteröinti ei ole turhaa – kuluttajat saavat aitoa lisäturvaa

Pikalainayritysten rekisteröinti Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on alkanut ja on ilahduttavaa todeta, että ainakin päällepäin näyttää siltä, että tästä on aitoa lisäarvoa myös kuluttajille, eli pikaluottojen ottajille.

Aluehallintoviraston Internet-sivuilta käy ilmi, että virasto tarkastaa ennen rekisteri-ilmoituksen hyväksymistä muun muassa seuraavat asiat.

1) Pienlainayrityksen vastuuhenkilöiden luotettavuuden.
2) Vippifirman vastuuhenkilöiden riittävän osaamistason luottotoimintaan liittyen.

Luotettavuuden aluehallintovirasto tarkastaa hankkimalla pikavippifirman vastuuhenkilöiden rekisteritiedot liiketoimintakielto-, rikos- ja sakkorekistereistä.

Luottotoiminnan tuntemusta arvioidaan muun muassa pikalainayrityksen vastuuhenkilöiden koulutustason ja työkokemuksen perusteella.

Näistä kriteereistä tämä jälkimmäinen, eli riittävä luottotoiminnan tuntemus lienee sellainen kohta, joka on abstraktimpi ja samalla se on asia, joka saattaa muodostua ongelmalliseksi useille nykyisille pikaluottojen tarjoajille. Riittävänä koulutustaustana pidettäneen Kauppatieteiden maisterin tutkintoa. KTM on tietysti yleinen yritysjohtajien koulutustaso, mutta kun pienlaina-alaa käsitelleiden TV-ohjelmien mukaan suuri osa alan yrittäjistä on esimerkiksi entisiä rakennusalan yrittäjiä, voi hyvinkin olla, ettei tutkintoja löydykään takataskusta. Pankkialan työkokemustakaan tuskin löytyy useimmista vippifirmoista.

Entisiä pankkien rahoituspäälliköitä tai rahoitusasiantuntijoita tavoitellaan todennäköisesti tällä hetkellä pikavippiyritysten vastuuhenkilöiksi, jotta rekisteröinti saadaan tehtyä.

neljapäev, 9. oktoober 2014

Media ihmettelee pikavippilainsäädännön tehottomuutta

Aiemmin tässä kuussa saimme lukea, etteivät vuoden alussa voimaan tulleet pikalainojen myöntämiseen vaikuttavat lakimuutokset ole toimineet pikaluottokriitikoiden toivomalla tavalla. Kuluttajaliitto voivottelee, ettei pienlainojen ottaminen ole vähentynyt.

Lehdistössä uuden lainsäädännön pääkohdiksi on mainittu lähinnä seuraavat asiat:

Vippien markkinoinnissa pitää ilmoittaa todellinen vuosikorko.

Lainasummaa ei saa siirtää pikavipinottajan tilille klo 23-07 välisenä aikana.

Asiakkaan henkilöllisyys on varmistettava esimerkiksi vahvalla sähköisellä tunnistuksella.

Kuluttajaliiton tulisi ymmärtää lainsäädännön olevan julkisen painostuksen ja niin kutsutun populismin tulos. Eduskunta ja hallitus pesivät sen kautta kätensä pikalainaongelmasta. Jo lain astuessa voimaan oli selvää, ettei sitä ole mitään apua ylivelkaantumisen estämisessä.

Käydäänpä pääkohdat yksitellen läpi.

Todellinen vuosikorko ja pikavippi.

Todellinen vuosikorko on tärkeä lähinnä sensaatiohakuiselle medialle, joka pääsee herkuttelemaan korkeilla prosenttiluvuilla. Pikaluotot ovat lainanottajan kannalta harvinaisen selkeitä tuotteita. Pienlainaa otettaessa on selvästi tiedossa sekä takaisinmaksettava summa että takaisinmaksupäivä. Vipit poikkeavat täten pankkien myöntämistä lainoista, joiden kohdalla takaisinmaksettava summa on harvoin tarkkaan tiedossa. Vai tiesitkö sinä asuntolainaasi ottaessasi mitkä lainan euromääräiset kulut tulevat olemaan?

Pikalainaa vain klo 23-07.

Yöllä tilattuja pikavippejä on julkisuudessa pidetty isona ongelmana, vaikka pikalainafirmat ovat useaan otteeseen todenneet, ettei pikaluotoille juuri ole kysyntää öisin. Se että Kuluttajaliitto nyt toteaa, etteivät pienlainojen ongelmat ole vähentyneet todistanee tavallaan vippifirmojen olleen oikeassa tässä asiassa.

Henkilöllisyyden varmistaminen.

On tietysti pikavipin myöntäjän intresseissä varmistaa kenelle rahat ovat menossa. Muuten tähän pätee samat asiat kuin tuohon yölliseen lainauskieltoonkin.

Ylen haastattelussa Kuluttajaliiton edustaja vaati pikalainojen kieltämistä sillä perusteella, että niiden ottajat ovat ”kaikkien tilastojen perusteella ihmisiä, joilla on velkoja jo muutenkin, ja jotka eivät veloistaan muutenkaan selviä.” Tuo on melko outo perustelu kun sitä tarkemmin miettii. Lausehan sisältää selvän viestin siitä, että ylivelkaantuminen johtuu ihan muista lainoista kuin pikaluotoista. Miksi pienlainat pitäisi kieltää kun muut lainat aiheuttavat ylivelkaantumisen? Kuluttajaliiton kannattaisi suunnata katseensa pankkien myöntämiin ylisuuriin asuntolainoihin ja kulutusluottoihin.

kolmapäev, 8. oktoober 2014

Luottokortti vai pikalaina?

Suomen suurin päivälehti kirjoittaa Luottokorttien käsittelymaksujen jatkossa ehkä siirtyvän kuluttajan maksettaviksi. Tällä hetkellä kuluista vastaa kauppias, joka hyväksyy luottokortin maksuvälineenä. Lehden mukaan nämä korttien käsittelymaksut voivat nousta jopa neljään prosenttiin luotto-ostoksen summasta. Jatkossa siis 100 euron luottokorttiostoksesta saattaa joutua maksamaan 104 euroa, 4 euron mennessä suoraan luottokorttiyhtiölle.

Muutos on tervetullut koska se asettaa luottokorttien ja pikavippien kulut vertailukelpoisempaan tilaan.

100 euron pikalainasta on tyypillisesti maksettava noin 20 euron kulut. Nyt ehdotetun muutoksen jälkeen 100 euron luottokorttiostoksesta olisi maksettava 104 euroa. Äkkiseltään kortilla näyttäisi edelleen olevan selvähkö etulyöntiasema pikaluottoon verrattuna. Kun luottokortin kuluihin kuitenkin lisätään luoton korko sekä tyypilliset avausmaksut ja vuosimaksut ollaan nopeasti tilanteessa, jossa pienlaina on korttia edullisempi lainamuoto, mikäli luottoa tarvitsee vain muutaman kerran vuodessa.

Kertaluottoa edustavan vipin ja jatkuvaa luottoa edustavan luottokortin kulujen vertaaminen ei kuitenkaan ole mielekästä, sillä ne ovat hyvin erityyppisiä tuotteita. Tästä huolimatta kuluttaja saattaa jossain tilanteessa valita näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Kertaluottojen (kuten pikavippi) ehdoton etu on kuitenkin, että kuluttajan on helppo seurata oma velkatilannettaan koska maksuerät ja ajat ovat jo lainanottohetkellä selvästi tiedossa. Jatkuvien luottojen kohdalla velkasaldo saattaa kasvaa huomaamattomasti, jollei kortin tilannetta seuraa esimerkiksi verkkopankin kautta. Lisäksi korttiluotolla ostamisen helppous on omiaan aiheuttamaan ylivelkaantumista koska kuluttaja ei huomaa rahojen hupenemista kuten setelirahalla ostettaessa